Tämä tässä on uusi työmaani. Kuva havainnollistaa hyvin, kuinka hoitamaton pihamme onkaan - nurmikko muistuttaa nurmikon sijasta voikukanlehtipeltoa, eikä se todellakaan ole niin lyhyt ja tiheäkasvuinen kuin toivoisin sen olevan. Nurmikko-osan ja pihamme reunalla on viljelylaatikot yrteille ja toinen laatikko, jonka tämän kesän tarkoituksesta en ole vielä(kään) päättänyt. Siellä nukkuu mieheni syvästi vihaama ja ikuisesti hänen pilkkansa kohteena oleva keraaminen Viljo-possu. Heti viljelylaatikoiden jälkeen on joutomaata, jossa kasvaa kaikkea ja samalla ei mitään. Joutomaani suurin anti on varmaankin kauniisti sammaloituneet kivet ja kaneille kerättävät rehut, muuten se onkin toiminut lähinnä erittäin laaja-alaisena kompostina ja maantuvien piharoskien säilytyspaikkana.
Tänään kun tutkiskelin pihaani, huomasin talon nurkalla pitkään lojuneen litteän kiven ja sain idean. Kivi sijoitettaisiin viljelylaatikoiden väliin ja siitä tulisi portaalla auringosta nauttineen lipstikan uusi paikka. Tuumasta toimeen. Nopean rikkaruohojen nyppimisoperaation jälkeen kaivoin kivelle pienen syvennyksen ja asettelin sen paikoilleen. Lopputulos miellytti silmääni, mutta ennen kuin lähdin hakemaan paikoilleen aseteltavaa lipstikkaa portailta, pyörin vielä hetken ympäriinsä ja sain lisää loistavia ideoita...
Pyörittelin mielessäni joutomaan ongelmallisuutta, tai lähinnä sitä, että se näyttää melko rumalta ja on kuitenkin pääasiallinen maisema, jonka keittiön ikkunasta näen. Sitten mietin, mistä saisin soraa, pikkukiviä tai muuta vastaavaa yhdistämään juuri luomani kolmen kokonaisuuden (viljelylaatikko - lipstikkakivi - viljelylaatikko) ja olisiko minulla muuta litteää, jonka voisin upottaa maahan ja jossa voisin pitää vaikka pienimuotoista ruukkupuutarhaa. Käännyin ja näin pitkään talon seunustalla nojanneen, aikoinaan takapihan rytömaasta löydetyn pöytälevyn. Ja sitten, se oli siinä, kuin salama kirkkaalta taivaalta: tässä saattaisi olla alku unelmieni potagerille tai ruukkupuutarhalle.
Mitä sitä turhaan suunnittelemaan tai tekemään hienoja luonnoksia paperille. Otin oitis haravan, tein siistimistyötä ja ryhdyin nyppimään epämääräisesti kasvavat rikkaruohot pois viljelylaatikoiden takaa noin puolentoista metrin alueelta.Mikäli olen taas täysin käsittämätön, tässä kuva myös niille lukijoille, joilla ei ole suoraa yhteyttä aivoissani olevaan kuvaan eli siihen, mitä aion saavuttaa ja mitä juuri nyt näen sieluni silmin.
Mitä tuumitte? Ajatusta on vaikea pukea sanoiksi, enkä tiedä vielä itsekkään tarkalleen mitä olen tekemässä. Uskon, että unelmieni puutarha muodostuu pikkuhiljaa, kun työstän sitä päivä kerrallaan ja saan uusia ideoita pihatöiden lomassa.
Viljelylaatikoiden takana oleva rikkaruohoinen maa oli hyvin epätasaista ja rikkaruohojen poiston jälkeen sitä tulikin hiukan tasoiteltua. Möykyt kaivettiin ylös kuoppien täytteeksi ja kaikki olivat tyytyväisiä. Maata työstäessäni löysin hyviä kiviä tulevaa ajatellen ja keräsin nekin talteen. Ennen kuin huomasinkaan, kivien sekaan oli eksynyt pieni ja limainen sarvipää, joka sittemmin pelastettiin joutomaan perällä olleelle sammaloituneelle kivelle.
Värikkäistä unelmista huolimatta päivän viimeisimmäksi näkymäksi jäi tämä: viljelylaatikot ja työmaa, jolle vielä jonain päivänä nousee resurssien puitteissa unelmieni ruukkutarha. En malta odottaa, että pääsen työstämään tätä taas huomenna yön yli ajatusta muhineen aivomöykyn kanssa. Tästä saattaa tulla vielä hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti