Minä vartioin täällä!

Pihamme tarkkaavainen vahtikoira Elna nahkamaha.

Viljo-possu

...se vaan nukkuu kun muut tekee hommia saavuttaakseen edes palan unelmistaan! Mieheni mielestä Viljo nukkuu ikiuntaan, mutta mielestäni sen hymystä voi päätellä, että se unelmoi ihan yhtä innolla kuin emäntänsä!

Edistystä, jälleen

Viikonlopun kiertely siellä sun täällä tuotti tulosta ja edisti taas puutarhan valmistumista. Auto oli melko täynnä, kun viimein ajoin kotipihaan. Tavalleen uskollisena asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja niinpä en joutunut tuhlaamaan koko omaisuuttani näihin aarteisiin. Yllättävän paljon hyviä rakennustarpeita löytyi vaan tönkimällä vanhempieni pihaa. Saniaiset löytyivät yllättäen edullisesti kirpparilta!

Myös pihamme vahtimestaria Remua onnisti, sillä ensimmäistä kertaa ikinä se sai kerättyä kaiken ponnistusvoimansa ja pääsi itse, omin voimin loikkaamaan auton takatilaan. Valitettavasti ajoitus oli huono, sillä en ollut lähdössä vaan juuri tullut, eikä takatilassa ollut juurikaan tilaa edes pikkuruiselle terrierille...

Koko viikonloppu menikin sitten luonnollisesti ulkona puuhaillessa, mutta maanantaina ja tiistaina tyydyin ainoastaan kasvien kasteluun ja seuraavan askeleen miettimiseen. Pitkälle kuitenkin päästiin jo viikonloppuna, kun sain pöytälevyn paikalleen ja saniaiset reunustamaan kesäksi nousevaa puutarhaani.

Sain myös röykkiön kiviä, joten seuraavaksi vuorossa on kivetyshommia. Koko sunnuntai meni tumman suklaan ja veden voimilla, kun tajusin vasta illalla hyttysten valloitettua takapihan, etten ollut ehtinyt puuhasteluni lomassa pistämään mitään muuta suuhuni. Niin se aika vaan kuluu nopeasti, kun on mieleistä tekemistä!

Sen lisäksi, että mukaani tarttui puutarhaan penkki, kukkalaatikoita, ruukkuja, saniaisia, puutarhatikkaita ja ruukun paloja, en myöskään voinut vastustaa jälleen uusien orvokkien hankintaa. Rehellisesti, voiko orvokkeja koskaan olla liikaa?

I dream because there is no other way I could see it happen

Tämä tässä on uusi työmaani. Kuva havainnollistaa hyvin, kuinka hoitamaton pihamme onkaan - nurmikko muistuttaa nurmikon sijasta voikukanlehtipeltoa, eikä se todellakaan ole niin lyhyt ja tiheäkasvuinen kuin toivoisin sen olevan. Nurmikko-osan ja pihamme reunalla on viljelylaatikot yrteille ja toinen laatikko, jonka tämän kesän tarkoituksesta en ole vielä(kään) päättänyt. Siellä nukkuu mieheni syvästi vihaama ja ikuisesti hänen pilkkansa kohteena oleva keraaminen Viljo-possu. Heti viljelylaatikoiden jälkeen on joutomaata, jossa kasvaa kaikkea ja samalla ei mitään. Joutomaani suurin anti on varmaankin kauniisti sammaloituneet kivet ja kaneille kerättävät rehut, muuten se onkin toiminut lähinnä erittäin laaja-alaisena kompostina ja maantuvien piharoskien säilytyspaikkana.

Tänään kun tutkiskelin pihaani, huomasin talon nurkalla pitkään lojuneen litteän kiven ja sain idean. Kivi sijoitettaisiin viljelylaatikoiden väliin ja siitä tulisi portaalla auringosta nauttineen lipstikan uusi paikka. Tuumasta toimeen. Nopean rikkaruohojen nyppimisoperaation jälkeen kaivoin kivelle pienen syvennyksen ja asettelin sen paikoilleen. Lopputulos miellytti silmääni, mutta ennen kuin lähdin hakemaan paikoilleen aseteltavaa lipstikkaa portailta, pyörin vielä hetken ympäriinsä ja sain lisää loistavia ideoita...



Pyörittelin mielessäni joutomaan ongelmallisuutta, tai lähinnä sitä, että se näyttää melko rumalta ja on kuitenkin pääasiallinen maisema, jonka keittiön ikkunasta näen. Sitten mietin, mistä saisin soraa, pikkukiviä tai muuta vastaavaa yhdistämään juuri luomani kolmen kokonaisuuden (viljelylaatikko - lipstikkakivi - viljelylaatikko) ja olisiko minulla muuta litteää, jonka voisin upottaa maahan ja jossa voisin pitää vaikka pienimuotoista ruukkupuutarhaa. Käännyin ja näin pitkään talon seunustalla nojanneen, aikoinaan takapihan rytömaasta löydetyn pöytälevyn. Ja sitten, se oli siinä, kuin salama kirkkaalta taivaalta: tässä saattaisi olla alku unelmieni potagerille tai ruukkupuutarhalle.



Mitä sitä turhaan suunnittelemaan tai tekemään hienoja luonnoksia paperille. Otin oitis haravan, tein siistimistyötä ja ryhdyin nyppimään epämääräisesti kasvavat rikkaruohot pois viljelylaatikoiden takaa noin puolentoista metrin alueelta.
Mikäli olen taas täysin käsittämätön, tässä kuva myös niille lukijoille, joilla ei ole suoraa yhteyttä aivoissani olevaan kuvaan eli siihen, mitä aion saavuttaa ja mitä juuri nyt näen sieluni silmin.

Mitä tuumitte? Ajatusta on vaikea pukea sanoiksi, enkä tiedä vielä itsekkään tarkalleen mitä olen tekemässä. Uskon, että unelmieni puutarha muodostuu pikkuhiljaa, kun työstän sitä päivä kerrallaan ja saan uusia ideoita pihatöiden lomassa.

Viljelylaatikoiden takana oleva rikkaruohoinen maa oli hyvin epätasaista ja rikkaruohojen poiston jälkeen sitä tulikin hiukan tasoiteltua. Möykyt kaivettiin ylös kuoppien täytteeksi ja kaikki olivat tyytyväisiä. Maata työstäessäni löysin hyviä kiviä tulevaa ajatellen ja keräsin nekin talteen. Ennen kuin huomasinkaan, kivien sekaan oli eksynyt pieni ja limainen sarvipää, joka sittemmin pelastettiin joutomaan perällä olleelle sammaloituneelle kivelle.

Värikkäistä unelmista huolimatta päivän viimeisimmäksi näkymäksi jäi tämä: viljelylaatikot ja työmaa, jolle vielä jonain päivänä nousee resurssien puitteissa unelmieni ruukkutarha. En malta odottaa, että pääsen työstämään tätä taas huomenna yön yli ajatusta muhineen aivomöykyn kanssa. Tästä saattaa tulla vielä hyvä!

Amppelit

 



 

Orvokit

 

Orvokkeja löytyy nyt meidänkin pihamaalta! Sekä erilaisia keltaisen sävyjä kuin myös sinisen sävyjä violettiin saakka. Ja voi kuinka suloisia ne ovatkaan! Kuka voisi vastustaa orvokkeja?

Tästä se lähtee...

Tältä se näyttää nyt, viime kesänä hankittu viljelylaatikko. Silloin siellä kasvoi vain kuutta eri yrttiä, mutta eilen kaivoin maahan kahdeksan ruukullista, sillä unelmieni yrttitarha on ehdottomasti suuri ja rehevä! Yksi ruutu jäi kokonaan tyhjäksi, sillä ounastelin, että netissä selaillessani törmään vielä johonkin, mitä on pakko saada. Veikkaan jonkinlaista salaattia tai jopa rucolaa.

 
 

Takimmaisessa nurkassa ruudun jakavat oregano ja talvikynteli. Molemmat ovat monivuotisia, joten tämä informaatio on hyvä muistaa taas ensi keväänä.

Yhdessä mansikan kanssa ruudun jakaa monivuotinen ryytisalvia. Rivin viimeinen paikka on omistettu ruohosipulille, joka on saanut seurakseen omituisia lehtiä, jotka todennäköisesti tulevat pian nypityksi kompostoriin tai kanin ruuaksi.

Sileälehtinen sekä kaksi tavallista persiljaa jakavat ruohosipulin edessä olevan paikan.

 

Sitruunamelissa ja oregano viimeisimpänä. Enpä arvannut oreganoa tälle paikalle laittaessani, että oikeassa nurkassa oleva monivuotinen ja sitkeä kaveri on myös oreganoa. Täytyy ehkä siirtää tämäkin edellisen kaveriksi, niin oregano ei valtaa alaa liikaa.

Suuressa ruukussaan terassin edustalla kasvaa vielä lipstikka ja basilika odottaa sisällä ikkunalaudalla lämpimämpiä öitä.

Kuten ensimmäisestä kuvasta saattaa huomata, viljelylaatikon ympärillä on epämääräistä joutomaata, joka saakin olla sellaista siihen saakka, että keksin yksinkertaisen ja järkevän suunnitelman. Rehevä potager -puutarha kulkuväylineen siintää sekin haavekuvissa, mutta pienessä vuokratönössä vuokratontteineen asuvana en tohdi aloittaa mittavaa projektia. Etenkään kun en tiedä, milloin muutto uuteen asuntoon on edessä.

Puutarhojen viidakossa

Olen aivan innoissani löydettyäni (jälleen) uuden harrastuksen. Kasvatin jo viime vuonna viljelylaatikossani muutamia yrttejä, mutta tänävuonna harrasteluni käynnistyikin aivan uudella teholla. Tänävuonna hankin paitsi lukuisia yrtti- ja maustekasveja, myös kesäkukkia. Ja nälkä sen kuin kasvaa syödessä!

Olen suurella mielenkiinnolla tutustunut muutamiin puutarha -aiheisiin keskustelufoorumeihin ja lukuisten vaihtoehtojen viidakko on lyönyt minut ällikällä. En olisi koskaan arvellut, että myös kasvien kanssa meillä on lukuisia erilaisia tyylejä ja vaihtoehtoja!

Myönnettäköön, että viime vuonna maahan kaivetut perunat ovat siellä edelleen, enkä todellakaan muistanut kaivaa niitä ruokapöydän antimiksi, kun syksy saapui kiireineen. Olen viherpeukalona tasolla "säälittävä," mutta tästä on suunta vain ylöspäin!

To be continued...

Mikä tämä on?

 



Se selviää juuri ja juuri...